Vakavasti hyvinvoinnista

En olisi vuosi sitten voinut kuvitellakaan kirjoittavani lifestyle/hyvinvointi -blogia. Haluan kertoa, miksi tähän kuitenkin päädyin.

Pidin hyvinvointia ja siihen liittyvää keskustelua lässytyksenä ja haaveiluna, todellisesta elämästä ja arjesta irrallisena utopiana. Ei minulla ollut aikaa meditoinnille, viherpirtelöille ja muulle hippeilylle. Yritys piti hoitaa. Avioliittoa piti hoitaa. Kotityöt piti hoitaa. Lapset piti hoitaa. Luottamustehtävät piti hoitaa.

Unohdin vain hoitaa yhtä asiaa – itseäni.

Nyt jälkikäteen on helppo tunnistaa oma ajattelu Katri Syvärisen blogitekstistä Kuusi uupumusta edistävää uskomusta uupumisesta. “Kyllä tämä tilanne tästä kohta rauhoittuu.” “Hiljentää? Päinvastoin, minä haluan mennä vielä kovempaa!” “Hyvinvointi ja tasapaino? Plaah, ihan liian pliisua menestyjälle.”

Viime syksynä minulla tuli täyteen 10 vuotta yrittäjänä. Viimeiset kaksi vuotta olin tehnyt töitä äitysloman ja hoitovapaan ohessa ja odotin täysipäiväistä työhönpaluuta kuin kuuta nousevaa. Olin asettanut itselleni aivan utopistiset tavoitteet. Töihin päästyäni työstin kymmeniä päällekkäisiä projekteja, kehitin ja innostin. Juoksin työstä ja tapahtumasta toiseen, verkostoiduin, viihdytin, järjestin, huolehdin, hoivasin… Lapset sairastelivat, itse sairastelin, ruokahalu hävisi, paino putosi, heräilin yöllä, aamuisin en meinannut päästä sängystä ylös… Mutta työtahti ei hidastunut.

Kunnes aloin huomata etten saa enää mitään valmiiksi. Tein ja tein, mutta tulosta ei tullut. Nukuin ja nukuin, mutta väsyin vain enemmän. Juoksin tapahtumasta toiseen, mutten kiinnostunut enää mistään.

Olin mielestäni elämäni vauhdissa, mutta en nauttinut mistään. Mieleiset asiat olivat muuttuneet pakkopullaksi. Innostavat tapahtumat muuttuivat väsyttäviksi. Mahdollisuudet muuttuivat velvollisuuksiksi.

Lopulta varasin itselleni ajan psykiatrin vastaanotolle. Seuraavana aamuna istuin lääkärikeskuksen aulassa ja ihmettelin mitä itseasiassa tein siellä. Miksi ihmeessä varasin sen ajan? En minä mitään nuppilekuria kaipaa. Mähän oon vaan vähän väsynyt! Onneksi lääkäri kutsui sisään ennen kuin ehdin lähteä pois. Vastaanotolla jutellessa lankakerä omassa päässäni alkoi yhtäkkiä aueta. Selitykset hävisivät ja pystyin näkemään oman uupumukseni. On vaikea käsittää miten ihminen voikin huijata itseään niin tehokkaasti! Jokaikisen masennuksen ja loppuunpalamisen oireen olin selittänyt itselleni jotenkin muuten. Kunnes tuon yhden lääkärikerran aikana jokin ikkuna aukesi mielessä ja tajusin missä mennään.

Lääkärin määräämä kahden viikon sairasloma kuulosti dramaattiselta ja liioitellulta, jopa pelottavalta. En ollut koskaan ollut irti töistä noin pitkää aikaa – edes äitiyslomilla! Päätin kuitenkin ottaa määräyksen tosissani, ja lomailla oikein hyvin ja tehokkaasti – niin että olen sitten parin viikon päästä taas työkunnossa. Heh. Sain lisää lomaa. Kolme viikkoa, kuukauden, kolme kuukautta. Samaan aikaan elämä kaatoi päälleni uusia vastoinkäymisiä, sairauksia ja kriisejä, ja toipumiseni takelteli. Nyt olen ollut poissa töistä puoli vuotta, enkä ole edelleenkään työkuntoinen.

Tehokkaana ihmisenä yritin jopa sairastaa tehokkaasti. Istuin merenrannassa kuvaamassa aaltojen liplatusta, jotta voisin kotona levätä videota katsellen. Nyt video vain naurattaa :)
Tehokkaana ihmisenä yritin jopa sairastaa tehokkaasti. Istuin merenrannassa kuvaamassa aaltojen liplatusta ja kaislojen huojuntaa, jotta voisin kotona levätä niitä katsellen. Nyt videot vain naurattavat!

On surullisen totta, että joitain asioita oppii arvostamaan vasta kun ne menettää. Itselläni näin kävi juuri terveyden ja jaksamisen kanssa. Olen joutunut todella haastamaan omat käsitykseni terveydestä, hyvinvoinnista, jaksamisesta ja levosta.

Yritän ajatella että olen matkalla hyvinvointiin. En ole perillä vielä pitkään aikaan, en ehkä ikinä, mutta yritän oppia ja myös nauttia tästä matkasta.

Osa minusta pitää edelleen hyvinvointikeskustelua lässytyksenä. Sen takia yritän itse olla lässyttämättä. Kirjoitan blogia hyvinvoinnista, koska hyvinvointi pitää ottaa vakavasti, mutta sitä ei tarvitse tehdä vakavasti. Yritän kirjoittaa kiihkotta ja pilke simäkulmassa asioista, jotka ovat tuoneet minulle parempaa oloa ja hyvää vointia – hyvinvointia.

Vilpitön toiveeni on, että tällä matkalla tekemistäni havainnoista ja oppimistani asioista olisi iloa myös muille ❤


hallwaysEdit 25.5.2015

Vakavasti Hyvinvoinnista -teksti julkaistiinmyös Nuoret Yrittäjät -blogissa. Nuorten yrittäjien kaikki esteet murtava energia, voima ja jaksaminen on sellainen myytti, että siihen uskovat nekin nuoret yrittäjät itse, jotka eivät ole enää jaksaneet. Yksin en pysty purkamaan myyttiä, mutta ainakin yritän.

31 kommenttia artikkeliin ”Vakavasti hyvinvoinnista

  1. Hei, kiitos kirjoituksestasi ❤ Olen ollut yrittäjä 2,5vuotta ja lisäksi tehnyt 3-vuorotyötä..jnen . Tämä laittaa miettimään omaa itseäni ja tilaa missä nyt olen… Ehkä on aika katsoa peiliin ja ottaa aikalisä,,minunkin. Kiitos kyynelin täällä. Kiitos Kiitos Kiitos ❤ ❤

    Tykkää

    1. Tunnistin kirjoituksesta itseni. Nyt vaan ei enään jaksa käydä kun töissä (yrittäjä myös) muu aika menee sohvalla. Takana on rankkoja aikoja taloudellisesti.
      Nytkin keho sanoo selvästi että lepää mutta miten se onnistuu kun ei ole toista jakamassa kuluja. Edellisen sairausloma on hyvässä muistissa ja pieni kelan pväraha jonka seurauksena kaatui taas kaikki ja kierre on valmis kun yrität selvitä laskuista

      Tykkää

      1. Voi Päivi, kurjinta on tajuta mitä tarvitsisi, mutta samalla tajuta ettei voi sitä nyt saada. Toivon että pystyt lepäämään edes jonkin verran, pienen irtioton verran. Ja että pystyisit juttelemaan tilanteesta muiden kanssa. Jos jokin on varmaa, niin se ettet ole yksin. (Sinänsä surullista, mutta jollain tavalla lohduttavaa kuitenkin.) Voimia! ❤

        Tykkää

  2. Hyvä Sinä! Sopivasti Ihana. Kirjoituksesi oli avoin ja puhutteleva. Uskon että puhuttelee monia. Itselläkin samansuuntainen polunmutka läpikäveltynä. Matka jatkuu aina vaan. Eivät nämä asiat ole lässytystä. Nämä ovat elämää. Voi hyvin! Elämä on nyt!

    Tykkää

  3. Olet rohkea nainen! Itse olen käynyt samaa läpi kahteen kertaan, ensin työntekijänä melkein 10 vuotta sitten ja uudestaan vuosi sitten neljän yrittäjävuoden jälkeen. Lapset, yritys, sitä tätä tota. Kyllä mä jaksan ja pystyn. Pitäähän mun jaksaa, eihän tämä muuten toimi. Kunnes tuli stoppi. Ei toiminut aivot, en saanut mitään aikaiseksi, mikään ei huvittanut ja paino nousi nousemistaan. Sairaslomaa pidin useamman kuukauden työntekijänä ollessani, mutta nyt yrittäjän en pitänyt, mutta vapaata muuten, muokkasin elämää säännöllisemmäksi, ruokavaliota terveellisemmäksi, ja priorisoin rankasti tekemisiäni. Osaan nykyään myös sanoa ei 🙂 Tällä hetkellä elämä hymyilee, hurjan korkeat kortisoliarvot on laskussa ja motivaatiota ja energiaa taas riittää. Jos haluat, voit laittaa minulle henkilökohtaista viestiä, ihan vaan ajatusten vaihtoa varten. Tsemppiä ❤

    Tykkää

  4. Onnittelut, osasit varata ajan heti oikealle lääkärille! Mulla reitti kiersi kymmenisen vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa sain paniikkikohtauksia, epämääräisten fyysisten oireiden takia yleislääkärin kautta. Lääkäri oli harvinaisen fiksu ja osasi ohjata psykiatrin pakeille. Ensimmäisen lapsen raskaus- ja vauva-aikana olin myös ahdistunut. Nyt untuvikkoyrittäjänä kärsin taas monista ahdistuksen ja masennuksen oireista, mutta ne ovat niin ovelia etten tahdo tunnistaa niitä. Puolityöttömänä teen hurjasti hommia, joista ei makseta. Ei ole varaa YEL-vakuutukseen ja satunnaisissa palkkatöissä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan eikä palkalliseen vapaaseen lasten sairastellessa. Epävarmuus vie työkyvyn ja lääkärini on suositellut kuntoutuspsykoteriapiaa. Kelan tuellakin se maksaa melkein 200,- kuukaudessa. Jaksamista!

    Tykkää

    1. Tytti voi kunpa osaisin auttaa! Onneksi tiedostat tilanteesi ja näet riskit. Voin vain toivoa että sinulla on läheisiä ja tukea, sekä konkreettista että henkistä. Vilpittömästi toivon että blogistanikin voisi olla iloa. Jaan kokemuksia asioista joista olen itse saanut voimia ja apua – yksinkertaisimmillaan jo tyyliin pihanurmella istuskelu voi olla hämmästyttävän voimauttavaa! 🙂

      Laita ihmeessä minulle henkilökohtaista viestiä sopivanihanablogi@gmail.com jos haluat vaihtaa enemmän ajatuksia. Tsemppiä ❤

      Tykkää

  5. Näitä tarinoita on tärkeä jakaa. Monihan pysähtyy vasta kun on pakko, mutta hyvänä puolena uupumisen kautta oppii kuuntelemaan itseään herkemmällä korvalla ja pitämään paremmin huolta itsestään. Harva tosin oppii ilman kertauskursseja, minäkään vaikka hidastamisesta koulutan, ihmisiä kun ollaan.. Joku henkisen kasvun opettaja totesi, että hänen mielestään ihmisten pitäisi polttaa itsensä loppuun mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisi näihin syvällisempiin asioihin käsiksi 🙂 Iloa ja rauhaa!

    Tykkää

  6. Liki identtinen oman tarinani kanssa. Loppuunpalaminen tuli minullakin ja terveys prakasi rintasyövän muodossa niin että olen ainakin loppuvuoden hoidoissa ja sairaslomalla. Älkää kukaan yhtään arastelko pysähtyä ja hakea apua, loppuunpalaminen ei palvele ketään. Voimia sinulle parantumisen.

    Tykkää

  7. Olet rohkea, kun uskallat kirjoittaa tarinasi, siitä on varmasti monille apua, myös sinulle itsellesi. Nyt kun näkee oman tilanteensa uusin silmin, osaa varmaan välttää samat virheet. Tsemppiä ihana!

    Tykkää

  8. Kiitos, kun kirjoitit tämän. Minä onnistuin pysähtymään juuri ennen rajaa. Onneksi kotona oli joku, joka käski hengähtämään ja samalla onnenkantamoinen auttoi saamaan töitä, joiden avulla talous pysyy kasassa…

    Tykkää

  9. Voi, kun oli ihan kuin omasta kynästä. Nyt tässä kohta 2kk ollaan sitten oltlu 0-tilassa, kun ei osaa ei pysty ei kykene. Huomenna tarvii taasen lähteä hakemaan saikkua lisää, koska pelkkä ajatus, että pitäisi kohdata ihimisiä (olen asiakaspalvelutyössä) saa ihan kananlihalle ja pakokauhun valtaan. Omaa yritystä olen pitänyt vuodesta 2009 lähtien ja ollut yrittämisessä mukana vuodesta 2003 lähtien. Joskus sitä vaan vahvinkin murtuu.

    Tykkää

  10. Me emme ole yksin, vaikka siltä voisi jossain vaiheessa tuntua. Minäkin sain voimaa omasta blogistani, perheestäni, liikunnasta ja ihan arjen tavallisesta onnesta.
    18 vuoden jälkeen nyt on tilaisuus miettiä miksi haluan isona.
    Tsemppiä meille kaikille ❤️

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s