Vakavasti hyvinvoinnista

En olisi vuosi sitten voinut kuvitellakaan kirjoittavani lifestyle/hyvinvointi -blogia. Haluan kertoa, miksi tähän kuitenkin päädyin.

Pidin hyvinvointia ja siihen liittyvää keskustelua lässytyksenä ja haaveiluna, todellisesta elämästä ja arjesta irrallisena utopiana. Ei minulla ollut aikaa meditoinnille, viherpirtelöille ja muulle hippeilylle. Yritys piti hoitaa. Avioliittoa piti hoitaa. Kotityöt piti hoitaa. Lapset piti hoitaa. Luottamustehtävät piti hoitaa.

Unohdin vain hoitaa yhtä asiaa – itseäni.

Nyt jälkikäteen on helppo tunnistaa oma ajattelu Katri Syvärisen blogitekstistä Kuusi uupumusta edistävää uskomusta uupumisesta. “Kyllä tämä tilanne tästä kohta rauhoittuu.” “Hiljentää? Päinvastoin, minä haluan mennä vielä kovempaa!” “Hyvinvointi ja tasapaino? Plaah, ihan liian pliisua menestyjälle.”

Viime syksynä minulla tuli täyteen 10 vuotta yrittäjänä. Viimeiset kaksi vuotta olin tehnyt töitä äitysloman ja hoitovapaan ohessa ja odotin täysipäiväistä työhönpaluuta kuin kuuta nousevaa. Olin asettanut itselleni aivan utopistiset tavoitteet. Töihin päästyäni työstin kymmeniä päällekkäisiä projekteja, kehitin ja innostin. Juoksin työstä ja tapahtumasta toiseen, verkostoiduin, viihdytin, järjestin, huolehdin, hoivasin… Lapset sairastelivat, itse sairastelin, ruokahalu hävisi, paino putosi, heräilin yöllä, aamuisin en meinannut päästä sängystä ylös… Mutta työtahti ei hidastunut.

Kunnes aloin huomata etten saa enää mitään valmiiksi. Tein ja tein, mutta tulosta ei tullut. Nukuin ja nukuin, mutta väsyin vain enemmän. Juoksin tapahtumasta toiseen, mutten kiinnostunut enää mistään.

Olin mielestäni elämäni vauhdissa, mutta en nauttinut mistään. Mieleiset asiat olivat muuttuneet pakkopullaksi. Innostavat tapahtumat muuttuivat väsyttäviksi. Mahdollisuudet muuttuivat velvollisuuksiksi.

Lopulta varasin itselleni ajan psykiatrin vastaanotolle. Seuraavana aamuna istuin lääkärikeskuksen aulassa ja ihmettelin mitä itseasiassa tein siellä. Miksi ihmeessä varasin sen ajan? En minä mitään nuppilekuria kaipaa. Mähän oon vaan vähän väsynyt! Onneksi lääkäri kutsui sisään ennen kuin ehdin lähteä pois. Vastaanotolla jutellessa lankakerä omassa päässäni alkoi yhtäkkiä aueta. Selitykset hävisivät ja pystyin näkemään oman uupumukseni. On vaikea käsittää miten ihminen voikin huijata itseään niin tehokkaasti! Jokaikisen masennuksen ja loppuunpalamisen oireen olin selittänyt itselleni jotenkin muuten. Kunnes tuon yhden lääkärikerran aikana jokin ikkuna aukesi mielessä ja tajusin missä mennään.

Lääkärin määräämä kahden viikon sairasloma kuulosti dramaattiselta ja liioitellulta, jopa pelottavalta. En ollut koskaan ollut irti töistä noin pitkää aikaa – edes äitiyslomilla! Päätin kuitenkin ottaa määräyksen tosissani, ja lomailla oikein hyvin ja tehokkaasti – niin että olen sitten parin viikon päästä taas työkunnossa. Heh. Sain lisää lomaa. Kolme viikkoa, kuukauden, kolme kuukautta. Samaan aikaan elämä kaatoi päälleni uusia vastoinkäymisiä, sairauksia ja kriisejä, ja toipumiseni takelteli. Nyt olen ollut poissa töistä puoli vuotta, enkä ole edelleenkään työkuntoinen.

Tehokkaana ihmisenä yritin jopa sairastaa tehokkaasti. Istuin merenrannassa kuvaamassa aaltojen liplatusta ja kaislojen huojuntaa, jotta voisin kotona levätä niitä katsellen. Nyt videot vain naurattavat!

On surullisen totta, että joitain asioita oppii arvostamaan vasta kun ne menettää. Itselläni näin kävi juuri terveyden ja jaksamisen kanssa. Olen joutunut todella haastamaan omat käsitykseni terveydestä, hyvinvoinnista, jaksamisesta ja levosta.

Yritän ajatella että olen matkalla hyvinvointiin. En ole perillä vielä pitkään aikaan, en ehkä ikinä, mutta yritän oppia ja myös nauttia tästä matkasta.

Osa minusta pitää edelleen hyvinvointikeskustelua lässytyksenä. Sen takia yritän itse olla lässyttämättä. Kirjoitan blogia hyvinvoinnista, koska hyvinvointi pitää ottaa vakavasti, mutta sitä ei tarvitse tehdä vakavasti. Yritän kirjoittaa kiihkotta ja pilke simäkulmassa asioista, jotka ovat tuoneet minulle parempaa oloa ja hyvää vointia – hyvinvointia.

Vilpitön toiveeni on, että tällä matkalla tekemistäni havainnoista ja oppimistani asioista olisi iloa myös muille ❤

---

Edit 25.5.2015

Vakavasti Hyvinvoinnista -teksti julkaistiinmyös Nuoret Yrittäjät -blogissa. Nuorten yrittäjien kaikki esteet murtava energia, voima ja jaksaminen on sellainen myytti, että siihen uskovat nekin nuoret yrittäjät itse, jotka eivät ole enää jaksaneet. Yksin en pysty purkamaan myyttiä, mutta ainakin yritän.