Olemme asuneet samalla asuinalueella kuusi vuotta. Olen kulkenut lähistömme poluilla, niityillä ja metsissä aina, mutta jostain syystä vasta tänään huomasin aivan uuden metsänkaistaleen, vain muutama sata metriä kotoamme! Olin saattanut lapset päiväkotiin ja ajattelin kävellä kiertoreittiä kotiin. Tutun hiekkatien reunalla bongasin herkullisen näköisiä maitohorsman alkuja, ja kasveja seuratessa päädyin nopeasti syvemmälle metsään. Päädyin kiipeilemään kallioilla, istuskelemaan puunkannoilla, pujottelemaan pusikoissa, makoilemaan auringossa, kuuntelemaan metsän ääniä, haistelemaan ja maistelemaan… Ja nauttimaan!
Muut ovat kyllä löytäneet metsän ennen minua. Löysin paljon risteileviä polkuja ja ihania lasten rakentamia risumajoja, mutta myös muovipulloja, lasinsiruja… jopa vanhan sohvan! Onneksi alue ei ollutkaan aivan pieni, ja löysin paljon myös puhdasta luontoa.
En ollut varautunut keräämään mukaani syötävää, mutta löysin niin paljon herkkuja, että pakkohan niitä oli napata mukaan. Keräsin ainoan mukanani olevan pussin puolilleen kasveja, sekaisin itselleni tuttuja ja tuntemattomia, joukossa mahdollisesti myös myrkyllisiä tai ainakin syömäkelvottomia kasveja odottamaan kotiinpääsyä ja tunnistamista. Samassa pussissa oli myös lasten päiväkotiaskarteluja, joten kotiin tullessani sain kaivaa pussista glitterillä päällystettyä hortaa!
Ei näin! Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon. Hortoiluun kannattaa varustautua. Paperipussit tai vaikka suodatinpussit ovat hyviä. Yhtä lajia yhteen pussiin. Silloin puhdistaminenkin on huomattavasti helpompaa!
Valikoin kasasta lajit, jotka varmasti tunnistin syötäviksi, huuhtelin, kuivasin, valmistin ruuaksi ja nautin.
Polulta poikkeaminen kannatti! Kroppa sai kallioilla kiipeillessä monipuolista liikuntaa, kiireiset ajatukset rauhoittuivat kalliolla makoillessa ja lintujen laulua kuunnellessa, ja kaiken lisäksi mukaan tarttui ilmaiset, superterveellisen lounaan ainekset!
Sopivan Ihana 