Laiskan kokin hortapaistos

Rokon ja flunssan kaatama perhe, tyhjä jääkaappi ja syöksyvirtauksen lailla lähestyvä lasten nälkäkiukku. Aika lupaavat ainekset katastrofiin. Onneksi on kevät ja pihapiiiri on täynnä ihanaa hortaa. Suuresti rakastamani vuohenputki alkaa kuulema lapsilla tulla jo korvista ulos, joten jotain muuta pitää keksiä. Nokkosta siis!

Nokkosletut on meillä takuuvarma lapsiinkin uppoava ruoka (kiitos einespinattilettujen hioman makuaistin :D), mutta kuten aiemminkin totesin, olen aivan liian kärsimätön lettujen paistamiseen. Mutta jos banaanilettujen ohje taipuu Maailman helpoimmaksi pannukakuksi, nokkoslettutaikina varmasti taipuu helpoksi suolaiseksi paistokseksi!

Lapsille olisi voinut tehdä aivan tavallisen taikinan venhäjauhoista ja maidosta, mutta kun maitokin oli loppu, tuli reseptistä saman tien sovellettua itsellekin sopivampi viljaton ja maidoton versio. Mieleen muistui Hulluna hortaan -kirjasta löytyvä Itämaisten nokkoslettujen ohje, jossa nesteenä käytettiin kookosmaitoa. Sitä löytyy, jes! Jääkaapista löytyi myös edellispäivän fajitas-täytteiden jämiä. Näin syntyi…

LAISKAN KOKIN NOKKOSPAISTOS

Aloita keräämällä reilu kulhollinen nokkosia. Nokkonen on parhaimmillaan alkukesästä nuorena kasvustona. Isommista varsista kannattaa napata talteen vain ylimmät lehtiparit. Ei muuten kannata unohtaa kunnon kumihanskoja, ellet halua nokkosenpolttamia käsiä.

Usein nokkoselle suositellaan ryöppäystä (eli parin minuutin runsaassa vedessä keittämistä) ennen ruuaksi valmistamista. Ryöppäys vähentää nokkosen nitraattipitoisuutta, mutta samalla menetetään liuta arvokkaita ravintoaineita. Nitraattipitoisuuteen voi vaikuttaa muutenkin. Tärkein tekijä on keräyspaikka. Hyvä paikka on kaukana maanteistä, kaatopaikoista ja tunkioista. Myös keräysajankohdalla on merkitystä. Lehtien nitraattipitoisuus laskee aurinkoisella säällä, joten sateen jälkeen kannattaa odottaa pari-kolme päivää ennen keräämistä. Lisää hyviä nokkosvinkkejä löydät esimerkiksi Viherrys-blogin Nokkosniksit-postauksesta.

Perustaikina:

5 dl kookosmaitoa (esim. Santa Marian lila kartonkipurkki)
5 isoa kananmunaa
n. 3 dl jauhoja (itse käytin 1dl kutakin: mantelijauhoja, kookosjauhoja, riisijauhoja)
n. 4 dl huuhdeltua, kuivaksi lingottua ja hienoksi silputtua nokkosta tai muuta hortaa (myös pakastettu sopii)
1 tl suolaa
2 tl mustapippuria
2 tl chilijauhetta

Riko vispilällä munien rakennne kulhossa, lisää kookosmaito ja kuivat ainekset ja sekoita hyvin. Kaada taikina leivinpaperilla suojatulle isolle uunipellille, tai pienempään vuokaan jos haluat paksumman paistoksen. Lisää halutessasi bonustäytteitä. Paista 225-asteisessa uunissa 30 minuuttia (tai paksumpaa paistosta noin 45 min). Valmis paistos maistuu sellaisenaan esimerkiksi raikkaan salaatin kera.

Bonustäytteet:

Ennen paistamista taikinan päälle voi halutessaan ripotella lisätäytteitä. Testatusti pohjan kanssa toimivat ainakin jauheliha, broileri, lammas, punasipuli, kevätsipuli, tomaatti, paprikat, chili, mozzarella, vuohenjuusto, raejuusto, korianteri ja basilika.

Lisää täytteitä ihan oman maun (tai jääkaapin sisällön) mukaan. Testaa omia suosikkejasi ja jaa kokemuksesi kommenteissa! Meidän perheestä löytyy bonustäytteiden käytössä kahta koulukuntaa: ”vähemmän on enemmän” ja ”parempi överit kuin vajarit”. 😀 Kumpaa itse edustat?

Perustaikina oli niin helppo ja nopea tehdä, että tätä on tullut tehtyä jo monena päivänä. Olen tyytyväinen, että ruoka maistuu myös lapsille. Rautainen nokkonen tekee veriarvoille hyvää!

Nokkosen kaveriksi sopii moni muukin villivihannes. Valokuvaan päätyneessä paistoksessa taisi olla ainakin vuohenputkea, maitohorsmaa ja peltokanankaalia. Päällä naudan jauhelihaa ja paprikaa. Namia oli tämäkin!

P.S. Jos nokkosia tuli kerättyä yli tarpeen, tee ylimääräisistä ihania sipsejä!