Dream Big, Do Nothing

Nauroin ääneen selatessani ”If Motivational Posters Were For People Who Hate Doing Stuff” -kuvia.

Sitten selasin kuvia toisen kerran, ja tajusin että moni teksteistä sopii enemmän kuin hyvin omaan tilanteeseeni. Mutta ei, minä en inhoa asioiden tekemistä. Sen sijaan minä aktiivisesti harjoittelen tekemättömyyttä. Levoksi ja rauhoittumiseksikin sitä kuulema kutsutaan.

plan

PlanPlanPlanPlanPlan. Watch Netflix.

Olen tottunut tekemään töitä. Paljon. Ajattelin, että vastoinkäymisistä mennään yli tekemällä lisää töitä. Epäonnistumiset unohdetaan yrittämällä uudestaan, kovemmin. Kiireestä selvitään tekemällä enemmän, nopeammin. Levätä ehtii sitten kesälomalla, jos nyt sellaista malttaa pitää. Eikä lomallakaan sovi liikaa makoilla, vaan jotain puuhailtavaa sitä pitää koko ajan olla, ettei ihan hyödyttömäksi muutu.

Olen tottunut aina pitämään käsissä tuhatta lankaa, mielellään palavia. Pyöritän aina lukuisia päällekkäisiä projekteja. Haluan saada paljon aikaiseksi. Olen kärsimätön ja ahdistun jos asiat eivät etene tai joudun odottelemaan. Olen levoton, jos minulla on liian vähän tekemistä. Sytyn kaaoksesta ja nautin suunnattomasti kun palaset loksahtelevat kohdilleen. Nautin siitä, että saan aikaan.

Kerroin aiemmin omasta loppuun palamisestani. Sairaslomalle jäätyäni jouduin tekemään kaikkeni, etten ajattelisi töitä. Hukutin ajatukseni kaikkeen muuhun tekemiseen. Suursiivosin, remontoin, treenasin pianonsoittoa, tein käsitöitä… Minulla kesti noin neljä kuukautta oppia, että tarvitsen ihan oikeaa lepoa.

Opettelin lepäämään. Opettelin sammuttamaan ”vois tehdä sitä ja tätä ja tota” -ajatukseni. Opettelin kaatumaan keskellä päivää sohvalle ja surffailemaan Netflixissä. Opettelin kuuntelemaan musiikkia niin, etten tee samalla mitään muuta. Opettelin juomaan päiväkahvin niin, etten lue samalla uutisia. Opettelin lähtemään kesken päivän rauhalliselle kävelylle – ilman määränpäätä ja tavoitetta, ihan vain ulkoilun vuoksi. Ja tämä on minulle hirvittävän vaikeaa!

dream big

Dream Big. Set Goals. Write goals on nice paper and never look at them again.

Nyt, kun on alkanut jo päästä ylös pahimmasta masennuksen kuopasta, hidastaminen on ehkä vielä vaikeampaa. Mieliala on parempi, voimia on enemmän ja uusista asioita jaksaa jo vähän innostua, joten keho viestii: ”Nyt mennään taas täysillä!”. Onneksi ympärillä on ystäviä ja ammattilaisia jotka muistuttavat, että nyt ei ole vielä se hetki, jolloin nostetaan kierrokset tappiin ja palataan töihin. Tämä on se hetki, jolloin oikeasti olen alkanut vasta toipua. Se hetki, jolloin minun täytyy opetella uusia toimintatapoja, jotta en kohta ole uudestaan pohjalla.

Suunnitelmia on, mutta yritän hillitä itseäni, etten lähtisi niitä vielä toteuttamaan. Kirjoitan unelmiani ja tavoitteitani paperille, ja yritän sitten unohtaa ne. On minulla vielä aikaa.

I Can But I Won't

I Can But I Won’t

Hidastaminen ja rauhoittuminen ei todellakaan tule minulla luonnostaan. Joudun myymään ajattelun itselleni. Sisäinen ostojohtajani on kiireinen ja skeptinen. Sen mielestä minulla ei edelleenkään ole aikaa huuhaa-hyvinvointi-lässytykseen. Olen joutunut kehittämään myyntitekniikkaani, jotta saisin skeptikon sisälläni taivuteltua.

Välillä onnistun huijaamaan itseäni vetoamalla sisäisen ostopäällikköni edelleen korkeassa arvossa pitämiin tehokkuuteen ja toimeliaisuuteen. Huijaan itseni kävelylle luontoon sillä, että voin samalla etsiä villivihanneksia syötäväksi, vaikka oikeasti tärkeintä on että saan raitista ulkoilmaa ja liikuntaa. Huijaan itseni tallille sillä syyllä, että hevonen tarvitsee liikutusta ja hoitoa, vaikka oikeasti tärkeintä on, että itse pääsen nauttimaan liikunnasta, hevosen rapsuttelusta ja ulkoilusta.

Saan hetkeksi huijattua kriittisen tehokkuusajattelijan sisälläni hiljaiseksi, ja pystyn oikeasti nauttimaan ulkoilusta, liikunnasta, luonnosta, eläinten rapsuttelusta, herkullisesta ruuasta, hiljaisuudesta ja levosta.

Harjoittelen hidastamista varmasti vielä kauan, mahdollisesti loppuelämäni. En edes tiedä opinko sitä koskaan. Yhtenä tavoitteenani on oppia sanomaan ei, tarvittaessa myös kaikkein kiinnostavimmille asioille. ”Ei”, vaikka miten tekisi mieli sanoa ”tottakai”. Harjoittelen  säästämään itseäni ja huolehtimaan jaksamisestani.

”I can, but I won’t.” Siihen on vielä pitkä matka.

Kuvat lainattu BuzzFeedin sivulta.

3 kommenttia artikkeliin ”Dream Big, Do Nothing

  1. Todella hyvä teksti. Minussakin elää Pieni Suorittaja, joka on ollut Suuri Suorittaja aiemmin. Minä en ole käynyt läpi totaalista uupumusta, mutta pienempiä uupumusvaiheita sen verran usein, että olen myös opetellut hidastamaan. Harjoitukset jatkuvat, minullakin.

    Kiitos näistä teksteistäsi, nämä ovat herättäneet paljon ajatuksia ja olen jutellut näistä myös yrittäjäystävieni kanssa.

    Tykkää

    1. Kiitos Heli, ihanaa kuulla että tekstit ovat herättäneet ajatuksia!

      On tosi vaikeaa hidastaa silloin kun on Suuri Suorittaja, jos ei tajua olevansa Suorittaja, koska nauttii siitä että on Suorittaja 🙂

      Tykkää

  2. Kolahti myös tänne. Lohdullista toisaalta huomata, etten ole ainut ihminen joka ei osaa vain olla. Pää pursuaa ajatuksia ja suunnitelmia heti kun on saanut pienenkin levon. Mielelläni otan erilaisia projekteja päällekäin, luonnossa liikkumisessa on juurikin tuo hyötyaspekti vahvasti mukana jne. Syödessäni teen töitä tai luen lehteä, telkkaria katsellessa neulon ja surffailen netissä tms., siivotessakaan en pysty tekemään yhtä asiaa kerralla, vaan pitää sohia moneen paikkaan ja pahimmillaan moneen huoneeseen. Huomaan aina tekeväni vähintään kahta asiaa samanaikaisesti. Toisaalta nautin siitä, mutta tiedän myös että pitäisi osata rauhoittua ja keskittyä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s