Sopivan laiska bloggaaja – ja ylpeä siitä

Olen ollut todella laiska bloggari. Ja olen ylpeä siitä 😀

Olen alkanut toipua uupumuksestani. Huomaan sen siitä, että mielialani on huomattavasti tasaisempi ja valoisampi, jaksan kiinnostua uusista asioita, innostun. Intoa ja energiaa alkaa löytyä, mutta kestävyys on nolla. Olen saanut elämäni korttitaloa taas rakennettua, mutta se on niin hutera, että kaatuu pienimmästäkin tuulenpuuskasta.

Yleensä haluan olla mukana kaikessa. Haluan osallistua, vaikuttaa ja kehittää. En halua jäädä paitsi mistään mielenkiintoisesta. Haluan pitää kaikki langat käsissäni ja tehdä aina vähän enemmän kuin mitä minulta odotetaan.

Vasta nyt näen, millainen stressimagneetti tämä ajattelu- ja toimintamallini on. Huomaan joskus monta kertaa päivässä, että haalin itselleni tarpeettomia vastuita. Tehtäviä, jotka voisin antaa tehtäväksi kenelle tahansa toiselle. Palveluksia, joita kukaan ei ole minulta pyytänyt, mutta joihin tarjoan itseäni. Projekteja, jotka voisivat odottaa vaikka vuosia, mutta jotka menen kuitenkin aloittamaan nyt. Olen iloinen, kun olen oppinut huomaamaan ja tunnistamaan tällaiset toimintamallit itsessäni, mutta niin pitkälle en ole päässyt, että osaisin sanoa ”EI” ajoissa. On tarpeeksi vaikeaa sanoa ei, mutta voin kertoa että on vielä vaikeampaa sanoa: ”Mä lupasin jo tehdä tän, mutta kuule, en mä teekään!”

Onnekseni ihmiset ympärilläni tietävät tilanteeni ja ymmärtävät kun selitän, etten vielä jaksa. En halua edes ajatella miten vaikeaa omasta jaksamisesta välittäminen olisi, jos joutuisi vielä salailemaan tilannetta ympäristöltä.

Avoimuus on vapauttavaa 

Tämä oli pitkä selitys sille, miksi en ole kirjoittanut blogia kovin aktiivisesti. Blogin aloitus oli tänä keväänä yksi iloisista uusista asioista, joihin halusin tarttua. Haluan myös jatkossa pitää blogin iloisena ja itseänikin innostavana tekemisenä, joten haluan viimeiseen asti välttää kaikenlaisia bloggaamiseen liittyviä deadlineja ja paineita. Tiedän, että jos tässä vaiheessa asetan kirjoittamiselle tavoitteita tai aikatauluja, innostava tekeminen muuttuu stressaavaksi taakaksi. Välillä saatan kirjoittaa joka päivä. Joskus voin pitää viikkojen taukoja.

Tämä on myös selitys sille, että olen niin ylpeä itsestäni. Kuten aiemminkin blogissakin totesin, harjoittelen myös armollisuutta itseäni kohtaan. Olen jo hitusen kehittynyt, kun osaan antaa itselleni anteeksi sen, ettei minulla ole aikataulutettua suunnitelmaa blogin teemoista, sisällöistä ja julkaisuista! Hyvä minä!

elämä on keskeneräistä
Kuvalähde https://instagram.com/hidasta/

Yksi kommentti artikkeliin ”Sopivan laiska bloggaaja – ja ylpeä siitä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s