Kyllä isä tietää

Isä soitti kysyäkseen: ”Mites jakselet?”

”Kiukuttaa”, vastasin. ”Ottaa niin päähän kun ei pysty mihinkään.”

Isä nauroi vastaukseksi. Olisihan siitä voinut vaikka loukkaantua, mutta tuo spontaani, hyväntahtoinen naurahdus sisälsi kaiken. Ymmärtämisen, empatian, rakkauden, kannustuksen ja lohdutuksen.

Kaikista ihmisistä isäni ehkä parhaiten ymmärtää tämän tunteen. Turhautumisen ja v***tuksen siitä kun haluaisi tehdä kaikkea, muttei pysty mihinkään.

Aiemmin viikolla eräs tuttuni reagoi uuteen sairaslomauutiseeni kommentoimalla ”Ihanaa, sä saat jatkaa lomailua ja vaan nauttia!” Ei olisi voinut kauemmas omista fiiliksistäni enää mennä!

Koska en pysty käyttämään kuin vasenta kättäni, sekin on viikossa rasittunut niin paljon, että vaatii lepoa. Lopetan siis kirjoittamisen – en näköjään pysty tähänkään, prkl. Muu perhe lähtee ulkoilemaa, mutta minä kaadun (tai siis asettaudun varovasti ja vaivalloisesti) sohvalle Netflixin pariin. Jospa vaikka nukahtaisin, niin aika kuluisi nopeammin.

Aika paljon näköjään vaaditaan minun pysäyttämiseksi. Mitäköhän vaatii, että tästä oppisi nauttimaan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s