Elämän kevät

”Tää on varmasti joku ikääntymisen merkki, kun tuntuu, että olisi elämän ensimmäinen kevät.”

Näin aloitti ystäväni statuspäivityksensä muutama päivä sitten.

Itse olin juuri edellisenä päivänä kesken palaverin kirjoittanut muistikirjani kulmaan ”Elämäni Kevät ❤️”. Olin niin onnellinen kaikesta uudesta mitä syntyy ympärilläni – ja itsessäni! On ihanaa seurata, miten luonnossa kaikki herää, mutta erityisesti tänä keväänä on herännyt ja syntynyt jotain sisälläni. Jotain on sulanut, kuin pitkän, jäisen talven jälkeen. Tuon sisäisen talven pimeyden väistyessä kevään valo on tuonut esiin aivan uusia voimia ja ajatuksia itsessäni.

kevat.jpg

Viime kevät oli, hmmm, kummallinen. Kummallinen lienee osuvin sanavalinta, koska muistikuvanikin ovat aika hataria. Valokuvista, blogista ja muista muistiinpanoista huokuu iloisuus ja valoisuus, mutta samaan aikaan olin aivan loppu.

Olin vakavasti masentunut, sairaslomalla, ja totaalisen irti yritykseni toiminnasta. Olin ollut sairaslomalla jo monta kuukautta, mutta vasta keväällä jouduin toteamaan etten itse pysty pitämään itseäni täysin irti yrityksestä ja sen vastuista. Vannotin lähimmäiseni ja työntekijäni pitämään minut  pimennossa yrityksen elämästä. (Tai ihan oikeasti se taisi mennä kyllä toisin päin – lähimmäiseni pakottivat minut hyväksymään sen, että he aikovat pitää minut ”pakkolomalla”.)

Muistan, että se oli yhtäaikaa järkyttävää, mutta upeaa. Vaikeaa, mutta helpottavaa. Vasta pakotettuna pystyin keskittymään siihen mikä ympärilläni on hyvää ja kaunista. Kaikkeen mistä saan voimaa. Ja heittämään mielestä kaiken sen, mikä kuluttaa voimiani.

Luonnon heräämisessä oli jotain lohdullista. Kun oma pää oli aivan palasina ja mieli matalalla, oli helpottavaa seurata, miten ympäröivässä luonnossa kaikki kasvoi ja vahvistui. Oli helpottavaa ajatella, että itse vahvistuu ja kasvaa siinä samalla. Hitusen kerrallaan. Hitaasti, mutta varmasti.

photo-1431698194201-465e7d003539.jpeg

 

Tänäkin keväänä huomaan vertaavani sisäistä kevättäni ulkona luonnossa tapahtuvaan heräämiseen. Lähtökohta vain on täysin erilainen kuin vuosi sitten, hyvässä mielessä. Kaikki on kirkkaampaa. Mieli on vahvempi – ikäänkuin päänsisäisessä maaperässä olisi enemmän ravinteita kasvun mahdollistamiseksi.

Ennen kaikkea mielessä on nyt tilaa uudelle.

Mutta palatakseni ystävältä lainaamaan aloitukseen. Onko tunne ”elämän ensimmäisestä keväästä” ikääntymisen merkki? Ehkä siinä mielessä, että se vaatii eletyn talven. Ikääntymistäkin se tietysti tarkoittaa, mutta ainakin kypsymistä.

Kypsä tai nuori, tiedän että tämä kevät kääntyy vielä upeaan kesään! ❤️

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s