Illat venyy

Lapset nukkuvat, mies on reissussa ja minä vietän sitä kuuluisaa omaa aikaa… koomaillen sohvan pohjalla. Nyt olisi tosi fiksua lähteä nukkumaan, mutta sohvalta ylös pääseminen tuntuu ylivoimaiselta.

Olen luvannut itselleni että nukun riittävästi. Tiedän, että iltani tahtovat aina venyä ja minun on oikeasti todella vaikea rauhoittua nukkumaan. En vain ymmärrä miten minulla muka kestää aina niin kauan päästä sinne petiin asti, vaikka olen niin tehokas…

Sohvan pohjalla maatessani päätän ryhdistäytyä. No niin, nyt nukkumaan. Hammaspesulle siis.

”Ihan vaan vähän ohimennessä…”

Ai katos unohdin että pyykkikone on käynyt, pitää laittaa vaatteet kuivuriin. Äh, kuivuri on täynnä edellisestä setistä. Missä se kori on että saan nämä edelliset pyykit pois täältä? Ei täällä, ei täällä… Etsiessä järjestelen eteistä ja keittiötä ja kuljettelen lattioilla lojuvia vaatteita paikoilleen tai pyykkiin, ihan vain vähän siinä ohimennessä. Ai kato, olkkarin lattiallahan se kori on. Miksi ihmeessä se on olkkarissa?!

AUTS, astuin Legoihin! No nyt se Lego-rakennelma meni rikki, aamu alkaa siis lapsen kiukulla kun huomaa tämän. Pakko korjata, mitenköhän tämä menee… Ei hitsi enhän mä osaa korjata tätä! Mihin mä tämän nyt piilotan että voin lykätä anteeksipyyntöä ja yhdessä lapsen kanssa tämän korjaamista huomisen aamukiireen yli? Nostan sen tuonne hyllylle. Hui miten pölyinen hylly! No, en mä nyt sentään ala sitä pyyhkimään. Jos silti ihan pikkusen puhaltaisi pahimmat pölyt siitä lattialle, ei erotu niin pahasti… 😉

Noniin, mitäs mä olin etsimässä? Ainiin sitä koria. Tuolla, jes! Laitan vaan nämä parit sohvatyynyt tässä matkan varrella pois edestä. Äh tässä korissa on vielä edelliset puhtaat viikkaamatta. Jaksaiskohan nyt viikata… Ei todellakaan! Mutta mihin mä nää nyt kippaan? Ei olkkarin lattialle kun lapset talloo ne aamulla. Kaadan kasan työhuoneen sohvalle. Ai hei kato mun padi on täällä sohvalla, mähän tarviin tätä huomenna! Vienkin sen laukkuun. Mutta missä mun laukku on? Varmaan sängyn alla (tietenkin! öö…), noniin siellähän se oli. Voi yöks täällä kassissa on TAAS liiskaantunu baanani! Ja huh mitkä pölyt sängyn alla.

…ja niin edelleen

Tässä vaiheessa kodissamme on muutama tavara löytänyt oikealle paikalleen, mutta meillä on myös puhtaiden vaatteiden ryttyinen mytty työhuoneessa, minulla kädet ylikypsässä banaanissa, märät pyykit edelleen koskemattomina koneessa ja toiset kuivurissa, pölyä ja kaaosta aivan joka paikassa, ja koko käsilaukkuni tyhjennettynä sängylle jossa minun piti olla jo nukkumassa. Enkä ole yhtään lähempänä nukkumaan pääsyä. En päässyt vielä edes sinne hammaspesulle.

Sen sijaan olen piristynyt tästä puuhaamisesta niin paljon, että unta saa odotella toista tuntia.

Niin että miten ne mun illat aina venyykään? Hups 😀

 

Olisikohan vain pitänyt nukahtaa siihen sohvalle?

Pystyykö kukaan samaistumaan?!

3 kommenttia artikkeliin ”Illat venyy

  1. Niin tuttua! 😀 Varsinkin toi pyykit koneessa. Sitten kun sieltä sohvalta joskus pääsee ylös, pitää laittaa pyykit, hoitaa kani, syödä vielä vähän yöpalaa, katsoa ehkä huomisen vaatteet lapsille valmiiksi, vähän vielä roikkua Facebookissa… 😉 Ja sitten aamulla aina lupaa itselleen, että seuraavana iltana menen aikaisemmin nukkumaan. Ja harvoin saman päivän puolella kuitenkaan ehtii.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s